Vaaka näytti tänään sen verran. Se on sinänsä hyvä uutinen. Reilu vuosi sitten nimittäin vaaka näytti 113 ja risat. Mutta huono uutinen se on siksi, että noin vuosi sitten vaaka näytti 89. Toisin sanoen olen alkanut lipsua takaisin entisiin tapoihini - enkä edes tiedä, miksi.

Tai no tiedän. Löysin miehen, joka rakasti mua juuri tällaisena, kaikkineen. Löysin miehen, joka tykkäsi herkutella. Jonka kainalossa oli mukava herkutella. Jossain vaiheessa, kun aloin tajuta, ettei mies ole sittenkään oikea minulle, aloin tajuta myös, mitä oli tapahtumassa. Mies sai mennä jo maaliskuussa, mutta minä sain koottua itseni vasta nyt. Ja nyt myös aion onnistua. Jos kelpaan jollekin tällaisena, suhteessa täytyy olla jotain vikaa - itse en nimittäin itselleni tällaisena kelpaa. En pelkästään siksi, että näytän kamalalta vaan myös siksi, että musta tuntuu kamalalta. Mä en ole tämä ihminen enkä halua olla tämä ihminen.

Ensimmäinen tavoite? Se 89. Siihen on matkaa tasan kymmenen kiloa, joten se on sikälikin hyvä tavoite. Tämä blogi olkoon motivoijana silloin, kun tekee mieli luovuttaa.