Pitkä matka

Itsetunto

2008-07-09T07:59:00+03:00

Hohhoijaa. Tänään vasta muistin mennä puntarille - pelkäsin aika lailla tuota lukemaa, mutta ihan hyvältähän se vaihteeks näytti. Viime ajat kun olen tainnut elää vaniljajäätelöllä, suklaalla ja erittäin, erittäin makealla rahkalla. Mutta kohtahan tuo on melkein tuossa taulukon alimmassa luvussa, joten jee. Tosin viikonloppu taas vesittää varmaan tämänkin hyvän alun taas. Ja sitä seuraava viikonloppu ja sitä seuraava viikonloppu... Miksi kaikkeen kivaan liittyy aina syöminen (ja juominen).

Mä oon mietiskellyt paljon viime aikoina mun ja eksän suhteen kariutumista. Sitä, miten ikävä mulla sitä on - me ollaan edelleen yhteydessä päivittäin, mutta mulla on ikävä sitä, millainen poikaystävä se oli. Olihan siinä piirteitä, jotka mua häiritsi, mutta suurin syy meidän eroon on niin naurettava, etten ole sitä kehdannut kenellekään sanoa ääneen.

Mä jätin sen, koska en kestänyt sitä, että näytin valaalta sen rinnalla. Se on mua vain jonkun sentin pidempi ja painaa vähemmän kuin mä. Kun me tavattiin, se oli tosi hoikassa kunnossa (nyt siis vähän painavampi, miksköhän, eh) - mä en yleensä niin pieniä edes katsele sillä silmällä, koska tiedostan aina oman suurenmoisuuteni siinä rinnalla. Mutta se sai mut kieputeltua pikkusormensa ympärille ja siihen mä pitkäks aikaa jäinkin. Kuitenkin aina julkisilla paikoilla mä mietin, että nauraakohan kaikki meille. Että ajatteleekohan ne, että nuokaan reppanat ei muita saa kun toisensa ja että mikähän tossa jätkässä on vialla, kun saa vaan tommosen.

Huono itsetunto. Se on juttu, jonka luulin jättäneeni lukioon. Se on kuitenkin juttu, joka edelleen hallitsee mun elämää. Se johtuu pelkästään tästä painosta, muuten mä olen hyvinkin varma itsestäni ja tiedän arvoni: älykkyyteni, hauskuuteni, lojaalisuuteni, rehellisyyteni. Ulkoisen olemuksen kun vielä saan sellaiseksi, jossa viihdyn, niin sitten voin taas elää.

Ei suju, ei

2008-06-30T12:06:00+03:00

No ei taas suju. Ei laihdutus eikä tän blogin kirjoittaminenkaan näköjään. Juhannuksesta jatkunut syöpöttely ja juopottelu näkyy painossa ja tuntuu kropassakin. Ahdistaa.

Tänään taas otin itseäni niskasta kiinni ja tässä juuri salaattia lounaaksi ohimennen syön. Nyt on jäätelöt ja suklaa ja muutkin herkut pannassa ainakin lauantaihin saakka. Silloin mennään taas tyttöjen kanssa ulos, joten... Ääh. Kesä pitäisi kieltää laihduttajilta kokonaan.

Tilasin sen mekon sinne häihinkin... Kokoa 12. Saas nähdä sitten taas... Taitaa mennä suoraan kirppikselle koko kolttu ja häitä edeltävän viikon juoksen taas epätoivoisena kaupasta toiseen kolttujahdissa. ÄÄÄÄÄH!

Sujuu

2008-06-18T16:21:00+03:00

Tänään paino tais olla jotain siinä 94,4:n hujakoilla eli kivasti tuntuis putoavan. Ehkä tää alkaa taas sujumaan yhtä hyvin kuin sillä edelliskerralla kun pudotin siihen alle ysinkympin - en nimittäin ole nytkään tinkinyt juuri mistään. Syön aina vatsan täyteen ja myös herkkuja silloin tällöin. Miten onkin niin vaikea joskus tajuta, että oikeasti kaikki on kiinni vain kohtuudesta.

Seuraava "virallinen" punnitus onkin sitten juhannuksen jälkeen, hehheh :) Mä yritän rajoittaa juhlimisen aattoon ja sitä seuraavaan krapulapäivään. Sitten sunnuntaina pitäisi jo palata ruotuun. Mä kyllä pidän tästä kevyemmästä elämästä, joten ei se varmaan tuu olemaan liian vaikeaa - toivottavasti!

Tänään olen kurkistellut erilaisia mekkoja, joita netissä myydään - ystävän häihin pitäisi jotain löytää... Ihania mekkoja, kunpa vaan näyttäis yhtä hyvältä kuin ne mallit. Mutta kyllä mä tässä haaveilen, että koon 12 koltun vois itelleen tilata, jos joku tarpeeks ihana löytyy. Täytynee vaan varmistaa, että sen saa myös palauttaa :D Häät on vasta elokuussa, joten vielä tässä ehtii tsempata!

Liikunnasta

2008-06-14T11:26:00+03:00

Tänään paino 95,7 eli jee, kyllä tässä jotain on tapahtunut... Tänään koetinkivenä onkin sitten äidin notkuvat pöydät. Jostain syystä kotikotona tulee aina syötyä ihan hirveästi. Onneksi siellä kuitenkin tehdään suhteellisen terveellistä ruokaa: salaattia, lihaa, perunaa. Kyse onkin enemmän annoskoosta ja hotkimisesta.

Ulkona on vaihteeksi oikein nätti ilma, joten ajattelin kävellä koiran kanssa sinne kotikotiin - siihen menee ilman koiraa noin tunti eli koiran kanssa varmaan puoltoista tai kaks tuntii. Mun liikunnat onkin pitkän aikaa menneet ihan tuon koiranpennun ehdoilla. Eli vaikka olen sen kanssa paljon ulkona - eilenkin iltalenkki kesti kaksi ja puoli tuntia - niin en osaa pitää sitä "oikeana" liikuntana, koska se on enimmäkseen aika rauhallista. Arkisin aamulenkit ovat olleet niitä, joista olen itsekin yrittänyt saada irti jotain. Eli koira vapaaksi ja reipasta kävelyä melkein tunti. Nyt viime aikoina aamulenkit ovat kutistuneet puoleen tuntiin työkiireiden takia.

Huomenna ajattelin kyllä pitkästä aikaa raahautua jumppaankin - nyt koiruus on jo sen verran iso, että sitä raaskii vähän jättää yksinkin. Eli kolme kertaa viikossa jumppaa ei olisi ollenkaan mahdoton ajatus ja silti koira saisi omat normaalit lenkkinsä.

Toisaalta yritän myös muistaa sen, että tärkeämpää oikeasti on se, mitä syö kuin se, kuinka paljon liikkuu - tähän saakka liikunta ja terveellisesti syöminen ovat mulla kulkeneet käsi kädessä: jos olen liikkunut, olen syönyt terveellisesti ja jos en ole liikkunut, olen myös syönyt ihan mitä sattuu. Senhän pitäisi mennä juuri päinvastoin...

Miinustuloksia

2008-06-11T07:11:00+03:00

Eilen paino 96,9. Tänään paino 95,9.

Mä kuulun siihen koulukuntaan, jonka täytyy punnita itsensä joka aamu. Mä tiedän kyllä, että mitenkään en ole pudottanut parissa päivässä kolmea kiloa. En tietenkään ole. Mutta siitä huolimatta mä saan punnitustuloksesta motivaatiota - oli se sitten plussaa tai miinusta edelliseen päivään verrattuna.

Toi miinustulos tuntuu tietysti mukavalta, koska eilen kuitenkin söin vähän suklaata ja muita herkkuja, kun olin kyläilemässä. Maanantainakin söin hirveästi, en herkkuja mutta isoja annoksia ruokaa. Tämän blogin osalta yksi tavoitteeni on myös jossain määrin kirjailla ylös syömisiä, kun en jaksa kuitenkaan ruveta pisteille tai vastaaviin.

Mulla on hirveästi tietoa laihduttamisesta ja terveellisistä elämäntavoista, kuten varmaan useimmilla laihduttajilla. Mäkin olen tehnyt tätä jo monta kertaa, kuten varmaan useimmat laihduttajat. Kerran painoin 68 kiloa, ja sinne tahdon takaisin. Tuo 14 kiloa, jonka olen jo onnistunut laihduttamaan, tuntui helpolta. Tai itse asiassa se 24 kiloa, jonka alun perin pudotin. Se lähti jotenkin huomaamatta ja ilman suuria kärsimyksiä. En tiedä, mitä sitten tapahtui. Pitkään tämä on kuitenkin tuntunut tosi takkuiselta - johtuu paljon tästä kesästäkin ja kaikista kesän houkutuksista: siiderit ja jätskit. Siiderin lomassa kuluu mukavasti sipsejä ja jätskin kanssa karkkia...

Nyt kuitenkin motivaatio tuntuu olevan pitkästä aikaa kohdallaan. Viikonloppuna kun pääsen taas oikein hikiliikkumaankin, niin ehkä tää tästä taas lähtee...

99,0

2008-06-09T18:42:00+03:00

Vaaka näytti tänään sen verran. Se on sinänsä hyvä uutinen. Reilu vuosi sitten nimittäin vaaka näytti 113 ja risat. Mutta huono uutinen se on siksi, että noin vuosi sitten vaaka näytti 89. Toisin sanoen olen alkanut lipsua takaisin entisiin tapoihini - enkä edes tiedä, miksi.

Tai no tiedän. Löysin miehen, joka rakasti mua juuri tällaisena, kaikkineen. Löysin miehen, joka tykkäsi herkutella. Jonka kainalossa oli mukava herkutella. Jossain vaiheessa, kun aloin tajuta, ettei mies ole sittenkään oikea minulle, aloin tajuta myös, mitä oli tapahtumassa. Mies sai mennä jo maaliskuussa, mutta minä sain koottua itseni vasta nyt. Ja nyt myös aion onnistua. Jos kelpaan jollekin tällaisena, suhteessa täytyy olla jotain vikaa - itse en nimittäin itselleni tällaisena kelpaa. En pelkästään siksi, että näytän kamalalta vaan myös siksi, että musta tuntuu kamalalta. Mä en ole tämä ihminen enkä halua olla tämä ihminen.

Ensimmäinen tavoite? Se 89. Siihen on matkaa tasan kymmenen kiloa, joten se on sikälikin hyvä tavoite. Tämä blogi olkoon motivoijana silloin, kun tekee mieli luovuttaa.